Harvey Ball, Franklin Loufrani ja kasvot, jotka kuuluvat kaikille
Toinen piirsi hymyn 45 dollarilla eikä koskaan suojannut sitä. Toinen antoi sille nimen ja rakensi sen varaan lisensseihin perustuvan imperiumin.
Kymmenen minuuttia Worcesterissa
Joulukuussa 1963 massachusettsilaisella, Worcesterissa toimivalla vakuutusyhtiöllä State Mutual Life Assurance oli ongelma: fuusion jälkeen työntekijät olivat alakuloisia. Johto keksi „ystävyyskampanjan” ja tilasi grafiikan paikalliselta mainosgraafikolta, toisen maailmansodan veteraanilta — Harvey Ballilta. Ball istuutui ja piirsi keltaisen ympyrän, kaksi soikeaa silmää ja hymyn. Siihen meni noin kymmenen minuuttia. Hän sai 45 dollaria.
Alkuperäinen ei ollut täydellinen — toinen silmä on hieman toista suurempi, eikä hymy ole aivan symmetrinen. Käsin piirretty, ei harpilla. Yhtiö painatti ensimmäiset sata rintamerkkiä; kampanjan loppuun mennessä se oli jakanut niitä yli satatuhatta.
Kasvot ilman omistajaa
Ball tai yhtiö eivät suojanneet piirrosta. 1970-luvun alussa veljekset Bernard ja Murray Spain, philadelphialaisten korttikauppojen omistajat, lisäsivät kasvoihin iskulauseen „Have a Nice Day” ja aloittivat massatuotannon. Vuoteen 1971 mennessä hymyrintamerkkejä oli myyty yli 50 miljoonaa.
Ball ei ansainnut siitä senttiäkään enempää. Hänen poikansa muisteli, ettei isä koskaan katunut — kiitoskirjeet ympäri maailmaa olivat hänelle rojalteja tervetulleempia. Hän perusti World Smile Day -päivän, jota vietetään lokakuun ensimmäisenä perjantaina. Hän kuoli vuonna 2001. Hänen hautakivessään on hymy.
Maailman yksinkertaisin piirros osoittautui myös vaikeimmaksi pitää itsellään.
Hyviä uutisia Pariisissa
Valtameren toisella puolella Franklin Loufrani, ranskalainen toimittaja ja lisensoinnin asiantuntija, oli kyllistynyt otsikoihin Vietnamin sodasta ja Nixonista. Hän ehdotti päivälehti France-Soirille kampanjaa „Prenez le temps de sourire” — „Ota aikaa hymyillä”. Jokainen lehden hyvä uutinen sai merkin: keltaiset kasvot. Kampanja alkoi 1. tammikuuta 1972. Kerrotaan, että keltainen hymy oli ensimmäinen väri, joka koskaan ilmestyi lehden mustavalkoiselle etusivulle.
Loufrani teki sen, mitä kukaan Amerikassa ei ollut tehnyt: hän rekisteröi kasvot tavaramerkiksi ja antoi niille nimen — Smiley. Hän painatti kymmenen miljoonaa tarraa ja jakoi ne ilmaiseksi. Pian tulivat ensimmäiset lisenssit, muiden muassa Marsin suklaarakeet, joista jokaisessa oli hymy.
Tarrasta brändiksi
Vuonna 1996 yrityksen otti johtoonsa Franklinin poika Nicolas Loufrani, joka perusti Lontooseen The Smiley Companyn. Hän suojasi tavaramerkin noin sadassa maassa ja muutti logon elämäntyyliksi. Nykyään Smiley tekee yhteistyötä satojen lisenssinhaltijoiden kanssa — Nutellasta ja McDonald’sista Moschinoon ja Fendiin — ja yritys lahjoittaa osan voitoistaan omaan hyväntekeväisyysrahastoonsa. Hymy nähtiin jopa Lontoon vuoden 2012 olympialaisten avajaisissa.
Kaksi tarinaa
Kuka siis keksi Smileyn? Riittää, kun asettaa molemmat kasvot rinnakkain.
Yhdennäköisyyttä on vaikea olla huomaamatta. Muotoiluhistorioitsijat nimeivät yleensä Harvey Ballin maailmalle levinneen piirroksen tekijäksi. The Smiley Company korostaa, että Franklin Loufrani rekisteröi hymyn ensimmäisenä ja teki siitä brändin. Molemmat pitävät paikkansa. Ball antoi maailmalle kasvot. Loufrani antoi niille nimen — ja omistajan.
Sama keltainen naama johtaa muuten suoraan hymiöihin ja emojeihin, joilla kirjoitamme nykyisin joka päivä. Harvalla piirroksella on ollut yhtä pitkä elämä.
Hymyn aikakaudet
Hollantilaisen Mr Maria -studion Smiley-lamput odottavat sinua meillä — keltaisina ja vaaleanpunaisina, 11–40 cm.
Katso lamput →Lue myös: Miffy: Dick Bruna · Laavalamput palaavat · Seuraa: Smiley